Tietenkin jos lähdetään paimiolaiseen ammattivalitustyyliin sidonnaisuuksia hakemalla hakemaan, niin Paimiossa on älyttömästi sukulaisiani (Lempiäisiä, Suvantoja, Sandelleja, Kallioita, Lehtisiä; Halisia…). Ja kun äidin suku on asunut Paimiossa ainakin 1600 luvulta (todennäköisesti 1500-luvulta) asti, niin sitähän voi olla vähän kenen tahansa sukulainen. Pelottavaa. Paimiossa on ollut kuitenkin mennä vuosisatoina sen verran vähän sukuja että sitä voisi löytää niin masentavia kytköksiä etten meinaa uskaltaa äitini lahjaksi antamaa sukuselvitystä lähteä avaamaan. Jos nyt vähän kurkistan…Sen verran voi verhoa raottaa että ainakin seuraavilla tiloilla on siementä kylvetty sillä seurauksella että tällekin jorinalle kirjoittaja löytyy
Nummenpään, Kärväinen, Ylhäinen, Fuila, Kuopila, Tuuvalan Alastalo, Vistan Inkilä, Männistö, Laaroinen, Sattela, Marjavuori, Aakoinen, Meltola, Alaskartano, Kerkola, Lähteenkorva, Iso-Preitilä, Silkkilä, Maljamäki, Vista Ilola, Valkoja Vihtamäki, Ristimäki, Vähäheikoinen, Sievola, Saarelma, Vista Paltta, Naskarla, Viskberg, Keskikaleva, Kyysilä Hossi, Macchusetts USA, Piikkiö, Sauvo, Halikko, Turku.
Tästä seuraavasta kaverista on sitten helppo ottaa kiinni, vanhempiakin on, mutta yhtenäinen ketju rakoilee. Eli
Bertil Jöransson (Perttu Yrjönpoika), räätäli, viljeli taloa 1656 -1675 jossain Nummenpään suunnalla, ilmeisesti Meltolan alaisena ainakin 1624 – 1721.
Voidaan aika varovaisestikin olettaa, että muidenkin satoja vuosia alueella asuneiden sukujen kersat ovat avioituneet ristiin rastiin sen minkä ovat kerinneet. Tippa sukulaisuutta löytyy vanhoista suvuista vuorenvarmasti. Jäävejä ja sisäsiittoisia koko sakki! Olin varmaan tätä myöden lopulta jäävi myös rakentamattomien kaavatonttien verokysymyksissä.
Ja taidan olla jäävi noihin kirkonhommiinkin. Ilmeisen ohuilla siimoilla, mutta ainakin näin tuossa sukukirjassa kerrotaan. Eli joukosta löytyy Paimion kirkkoherroja vuodesta 1590 lähtien, ja pitkä lista kappalaisia sun muuta kirkkoväkeä.
Toisaalta paljon myöhemmältä ajalta esimerkkinä renkipoika Kustaa, joka ei saanut rippikoulua käytyä kovasta yrityksestä huolimatta, ja muutti naimakelvottomana Turkuun. Eikä mennyt koulu maaliin sielläkään.
Nopealla lukemisella löytyy vielä (näitä varmoja ja vähän tuoreempia) Jaakko Juho Juhonpoika, Vartsalon Ylhäisten isäntä (s. 1826, k.1898. Isä Jaakko Juho Jacobsson, äiti Lisa Mattsdotter). Vartsalon Ylhäisten rälssitilan isäntä, lampuoti vuoteen 1870, ja Jaakobin saarnahuoneen veisaaja vuoteen 1897. Jaakkohan veti keikkaa ns. loppuun asti :). Myös isä näytti olleen samoissa hommissa.
Täytyy perehtyä tuohon opukseen vähän tarkemmin. Osaan sitten tehdä lapsille oppaan että mihin sukuihin ei pidä sekaannuta ettei tule tyhmiä lapsia. Luonto saattaa antaa pari pikkupikkuserkkua anteeksi, mutta eipä kannata sillä lähteä pelaamaan 🙂
Jarkko Kallion blogi 
31 tammikuun, 2011 11:21 pm |
Eikä siinä vielä kaikki, vähempikin täällä jääviyteen riittää. Kuulin että minutkin on liitetty Paipin päätöksistä tehtyyn kanteluun sillä jääviys kriteerillä että xx Suominen niminen nainen omistaa Paipin osakkeen. Se että kyseinen ihminen ei ole minulle sukua, en edes tiedä kuka hän on lienee sivuseikka…
Pahaa pelkään että Suominen on senverran yleinen nimi että taidan minäkin olla jäävi vähän kaikkeen. Kokonimi kaimojakin on tullut vastaan useampia ihan lähikuntien alueella. Olisin pystynyt palkkaamaan kymmeniä mansikan poimijoita joka kesä ja viime viikolla olin hilkulla ostaa traktorin, senverran vauhdikas myyntitykki alkoi puhelimessa sopia kauppoja etten meinannut saada juttua poikki… Olisi noita meidän kahta mansikkavakoa varten ollut turhan tyyris hankinta ja marjatkin on saatu räkättien avustuksella itse poimittua…
-janne suominen-
2 helmikuun, 2011 12:04 am |
mulla ei ole muita merkittäviä kaimoja kuin joku vaate-, kaakeli yms. suunnittelija Jarkko Kallio. Ei ole koskaan mennyt ristiin, mutta lisään mielelläni hänen työnsä omaan ansioluottelooni.
1 helmikuun, 2011 4:42 pm |
Onpa kerrankin minulla nimestä sitten etua. Pari Saskaa olen tavannut ja saman verran Tuomasjukkia, mutta en yhtään jolla olisi ollut molemmat nimet samat.
Jos Jarkon juttu liittyy Vihreiden aloitteeseen sidonnaisuuksien julkaisemisesta, niin voin tarkentaa, että sidonnaisuuksien julkaiseminen ei vaikuta jääviyksiin mitään. Jääviyden toteaa jokainen itse.
Sukulaisuudetkin tekevät jääveiksi, toisinaan, mutta enemmän on kyse omasta työpaikasta, luottamustehtävistä jne. Esimerkkiä voi katsoa täältä:
http://www.espoonvihreat.fi/esvi/?q=sidonnaisuudet
2 helmikuun, 2011 12:03 am |
Olemattomien epäselvyyksien välttämiseksi yritin olla samaa mieltä noista sidonnaisuuksista. Jääviys on totta kai henkilön itsensä vastuulla. Loppupelissä kyseisen elimen puheenjohtajan pitää tehdä jääviys selväksi jos ao. ihminen ei sitä itse tajua. Puheenjohtaja voi kieltäytyä jatkamasta kokousta niin pitkään kuin hänen mielestään jäävi ihminen istuu pöydän ääressä.
Mutta siis minulla ei ole mitään sitä vastaan että sidonnaisuudet olisivat vapaasti nähtävillä. Tällaisessa maalaiskunnassa niitä ei kovin paljoa ole, taitavat rajoittua lähinnä TOK:n ja pankkien hallituksiin/valtuustoihin. Mutta en näe mitään syytä etteivät siis voisi näkyä.
2 helmikuun, 2011 10:25 pm
Periaatteessa pj voi noin tehdä, mutta käytännössä harvemmin. Otetaan esimerkki viime syksyltä: valtuuston käsitellessä Paippia kolme valtuutettua ja kunnanjohtaja jääväsivät itsensä. Pj käsitteli asian loppuun, vaikka samoin perustein itsensä jäävääviä jäi vielä istumaan valtuuston penkille.
Työtapaturma? Ehkä sitäkin, mutta ennen muuta osoitus siitä, että luottamushenkilö on aina itse viime kädessä vastuussa jääviyden toteamisesta.
2 helmikuun, 2011 11:21 pm
En seurannut niin tarkkaan että olisin havainnut tätä. Jäikö näitä itsensä jäävänneitä ihmisiä lehtereille vai eivätkö ymmärtäneet itseään jäävätä? Jos itsensä jäävänneet ihmiset siirtyivät lehtereille asia on valtuustotasolla kunnossa (huoneesta ei tarvitse poistua koska kokous on julkinen. Lautakunnassa tai hallituksessa pitää poistua kokoustilasta). Jos eivät ole ymmärtäneet jäävätä itseään, eikä puheenjohtajakaan ole tätä huomannut, niin asia on niin kuin kirjoitit, viime kädessä päättäjän itsensä vastuulla. Olikohan tämä ennen vai jälkeen tietoisuutta siitä että jo osakkeen omistaminen tekee jääviksi?
Itselläni ei ole tuosta kokouksesta riittävää muistijälkeä jotta osaisin asiaa avata.
Jääviydessä noin yleisesti on sekä helppoja että vaikeita linjanvetoja. Otetaan esimerkiksi jäsenyydet. Jos omistat golfklubin (tai hiihtoputken) osakkeen olet nykytulkinnan mukaan jäävi käsittelemään klubia koskevia päätöksiä. Jos olet esimerkiksi TOK:n asiakasomistaja (tavallaan ei poikkea mitenkään tuosta golf-kerhon jäsenyydestä) et silti ole jäävi käsittelemään kaupan kaavoitusta. Jos olet paikallisen jalkapallojoukkueen hallituksen jäsen, olet jäävi päättämään seuralle myönnettävästä tuesta. Jos olet samaisen joukkueen aktiivivalmentaja (siis maksat jäsenmaksun), jääviyttä ei tietääkseni vielä muodostu.
Aikaisemmin käsittääkseni katsottiin että pitää olla esimerkiksi tuossa golf-klubissa päättävässä asemassa (käytännössä kait hallitus) jotta tarvitsee jäävätä. Rivijäsenyys ei tehnyt jääviksi. Tänä päivänä taitaa tulkinta olla niin tiukka että jäsenyys riittää. Jos tätä tiukkaa tulkintaa sovellettaisiin vaikka tuon mainitsemani S-ryhmän asiakasomistajuuteen ei valtuustoihin jäisi varmaan yhdessäkään Manner-Suomen kunnassa päätövaltaista määrää valtuutettuja. Taitaa yli puolet suomalaisita olla vihreän kortin käyttäjiä.
En ole jääviyshommissa asiantuntija. Koulutuslautakunnassa, jossa noita pääasiassa arvioin on ollut vain muutama tapaus joissa jääviyttä on muodostunut. Silloinkin lähinnä tilanteissa joissa esittelijä on ollut valituksen kohteena. Varmin toimintamalli on, että jos joudut asiaa edes miettimään niin jäävää varmuudeksi.
Jääviys voi olla myös humoristista. Esim. tilanteet joissa halllitus käsittelee niitä yhtiöitä, mihin hallitus on nimennyt edustajansa hallituspöydän äärestä (esim. Rouskis, lämpöyhtiö, hiihtoputki…). HALLITUKSEN EDUSTAJA KYSEISSÄ YHTIÖSSÄ JOUTUU JÄÄVÄÄMÄÄN ITSENSÄ ASIAN KÄSITTELYN AJAKSI! Henkilöhän edustaa siellä nimenomaan hallitusta, ja hänen tehtävänsä on viedä yhtiöön hallituksen kanta ja ajaa hallituksen hänelle asettamia tavoitteita. Henkilö on yleensä vielä hallituksen paras asiantuntija kyseisen yhtiön suhteen. Ja juuri tämä henkilö, joka todennäköisesti eniten tietää ja hallituksen mandaattia käyttää, joutuu poistumaan kokoushuoneesta käsittelyn ajaksi. Tilanne olisi ihan järkevä jos kyseinen henkilö istuisi yhtiön hallituksessa jollain muulla mandaatilla kuin kaupungin edunvalvojana. Nyt tässä ei ole mitään järkeä mutta näin se vaan menee.
Tiedän ainakin yhden tapauksen jossa Paimion kaupunginhallituksen edustaja ei saanut tästä syystä riittävän selkeitä ohjeita, veti kuntayhtymän hallituksessa ihan omaa linjaansa, ja äänesti täysin päinvastoin kuin kaupunki oli hänen ohjeistanut tekemään.
7 helmikuun, 2011 8:44 am |
Ainahan noita jääviyksiä voi vaikka kehitellä, jos niitä ei muuten löydy. Muistuupa mieleen, kun aikoinaan käytiin ”taistelua” K-Marketin sijoittamisesta nykyiselle paikalleen, silloinen Kunnallislehden arvostettu toimittaja lähti jääväämään meikäläistä siksi, että kauppamatkani uuteen paikkaan lyhenisi n. 500 metriä. (tulipa pitkä virke, toivottavasti oikein kirjoitettuna)
No, tein lupauksen, että jos kauppa tulee Jokitielle, muutan toiselle puolelle kaupunkia ja niin sitten tapahtuikin. En ole kauppamatkaani mitannut, mutta luulen, että se tälläkin järjestelyllä vähän lyheni.
Että semmoisia jääväyksiä.
7 helmikuun, 2011 10:54 pm |
Valtuuston motoksi: ”jäävei, ei niin häävei”